"Päivä kerrallaan" on ihmisaivojen käsiteltäväksi sopivan pituinen sääntö hyvän elämän tavoittelun noudattamiseen. "Päivä" on tarpeeksi pitkä aika muistaa se yksi asia. Joka päivä. "Tunti kerrallaan", "minuutti kerrallaan" tai jopa "joka hetki kerrallaan" menevät liian nopeasti, jotta ne muistaisi, vaikka moni niin yrittääkin. "Päivä kerrallaan" on helpompi ohje kuin "elä hetkessä". Ei kukaan muista elää hetkessä joka hetki. Päivä kerrallaan on hyvä ohje muistaa ja noudattaa. Yrittää muistaa se joka päivä, elää päivän kerrallaan. Tehdä jokaisesta päivästä "päivä kerrallaan" -sanonnan arvoinen. Oman "päiväni kerrallaan" muistin tänään vasta illan tullen, mutta se riitti. Nautin.

Liian usein odotan tulevaisuutta, ja unohdan elää päivän kerrallaan. Odotan tulevaisuutta, kun menen naimisiin elämäni rakkauden kanssa. Odotan tulevaisuutta, kun saan ensimmäisen lapseni. Odotan tulevaisuudessa siintävää lomaa. Odotan kauhulla seuraavaa aamua. Päivät matelevat ohi, mutta kuitenkin kiitävät. Kohta päiväsi ovatkin jo pikavauhtia ohittaneet sinut ja juoksuratasi molemmilta sivulta, takaisinpäin palaamatta tai takaa saavuttamatta, uutta kierrosta juoksematta.

Ja vielä täysin ilman aasinsiltaa alustus tulevalle kirjoitukselle, joka, kyllä, siintää tulevaisuudessa:

"Jättäjää auttaa myös neutraaleista tai negatiivisista asioista kirjoittaminen." (City -lehti 2/2012)


pimeässä
makoilla kostealla roadilla
tuntea
vaara
n
kutittelevan selkäpiitä
kuulla
jumalainen jylinä
lähestyy
nousen
ei se kuitenkaan aja tänne
 

Huomisesta aion nauttia, täysillä. Ja olla lääpälläni oleva hölmö,
täysillä, mitään vastaan panematta, mitään pidättelemättä.

P.s. Luin tätä tekstiä heti kirjoittamisen jälkeen, enkä tajunnut siitä enää mitään..
Liian väsyneenä ei ole hyvä kirjoittaa. Tulkoon nyt julkaistuksi kuitenkin.